lauantai 25. huhtikuuta 2015

Nyt keittiössä onkin vastassa aurinko


Joskus asiat liikahtelevat äkkiä. Vielä viime postauksessa tuskailin liian valkoisen keittiön ja meille epäsopivan tapetin kanssa, mutta nyt keittiö näyttää jo erilaiselta. Pääsiäisen jälkeen tarjoutui mahdollisuus rempata muutama päivä ilman lapsia, joten hihat heilumaan ja silmää vaivannut asia pois päiväjärjestyksestä!

Tässä keittiön riisuttu ulkoasu ennen maalitelaan tarttumista:


Tarkoitus oli maalata vain tapetin päälle, mutta jo ensimmäisen kerroksen alku näytti, että tapetti kupruilee liikaa. Tuolta isolta alalta vasemmalla tapetti otettiin siis pois, mutta kaappien yläpuolelta maalattiin suosiolla tapetin päälle kupruilusta huolimatta, eivätkä ne normaalivalaistuksessa enää mihinkään näy.

Testissä oli maaleissa uusi tuttavuus, muoviton ja hengittävä Coloria Greenlinen remonttimaali. Maalaustuntuma oli kelpo ja plussaa miltei täydellisestä hajuttomuudesta, mutta kerroksia tuo vaati paljon enemmän kuin Uulan Into-sisustusmaali. Jälkimmäistä ei valittu siksi, kun eteisessä on huomattu jo muutaman kuukauden jälkeen, ettei pinta kestä roiskeita ja niiden pyyhkimistä kiiltoastettaan muuttamatta. Muuten se olisi peittävyydessään ollut ykkösvalinta. Coloriaa vedeltiin koukeroisen tapetin yhteensä viisi kerrosta, ensin kaksi valkoista ja lopullista väriä keltaista kolme kerrosta, ennen kuin jälki alkoi näyttää tasaiselta, ennestään pohjamaalatulle kipsiseinälle kolme kerrosta keltaista. Vertailukohtana Uula, jota riitti eteisessä kaksi kerrosta, yksikin melkein. Muutaman viikon käytön jälkeen keittiön uudessa keltaisessa pinnassa ei näy vielä mitään, vaikka roiskivia käsienpesijöitä liikkuu seinän liepeillä.


Keittiön välitila sai lasiseinän takana uutta viehkeyttä 1960-luvun tapettimallista Atomista, joka on peräisin yläkerran remonteissa hyväksi havaitusta Pihlgren & Ritolan tapettimallistosta. Keltaisen sävyt eivät seinän ja tapetin välillä mene täydellisesti yksiin, mutta hyvin sopivat mielestäni yhteen kuitenkin. (Vielä kun leivänpaahtimeksi saisi kunnon retromallin!)


Pyyhenaulakkoon ripustetaan mummulan vintiltä kaivettuja ja muualta haalittuja essuja.

Nyt jää enää mietittäväksi, laajentaisiko keltaista värimaailmaa muihinkin keittiön seiniin, mutta toistaiseksi elellään näin... Ehkä pientä vedinten vaihtoa seuraavaksi?