torstai 27. marraskuuta 2014

Vilautusta valmiista



Kulkeminen kahden kodin välillä loppui, kun muutimme kaksi viikkoa sitten ryskeellä sisään. Nyt ei tarvitse lähteä enää "uuelle talolle", niin kuin lapsetkin oppivat jo sanomaan, koska täällä ollaan ja pysytään!

Huonekalut löysivät paikkansa saman tien, tavaratkin vähitellen, hyllyistä on saatu seinään pari ja tauluja ei ollenkaan - kuten asiaan kuuluu. Asutetuista huoneista ei ole vielä kunnon kuvia napattuna, joten yllä vilaus yläkerran sinisestä ja punaisesta huoneesta. Ennen-jälkeen-kuvia luvassa myöhemmin!

torstai 23. lokakuuta 2014

Kerrosten alta paljastuu




Vanhaa taloa raaputellessa on kiinnostavaa nähdä, mitä kerrosten alta paljastuukaan. Yläkerrassa oli tapettia kuusi, seitsemän kerrosta. Muutoin ne olisi voinut jättää uusien tapettien alle, mutta jossain vaiheessa niille oli vedelty maali päälle. Se toisaalta myös helpotti poistotyötä, kun seinää sai puhtaaksi pääasiassa isoina liuskoina.

Kovin hyvin ei päässyt siis näkemään aiempia seiniä koristaneita tapetteja, mutta tässä pikku suikaleita. Mitään niin omaa makua miellyttävää ei löytynyt, että olisi tehnyt mieli metsästää samankaltaista tapettia uustuotannosta. Sitä paitsi tapeteista oli vahvat visiot jo valmiiksi.

Tapettien alta löytyi niin hyväkuntoiset puukuitulevyt, että ne päätettiin säilyttää. Vain se edellisen postauksen kammotus, tummunut levy, vaihdettiin.



Toisesta huoneesta saimme vanhan lautalattian näkyviin, ja sieltä tuli näkyviin myös hauskoja lehtileikkeitä vuosikymmenten takaa. Katsokaapa, mikä ero on alkuperäisellä, sinänsä hienolla mutta kuluneella lautalattialla ennen ja jälkeen hiomisen! Ei meinaisi samaksi tunnistaa. Punnitsimme puunvärisen ja maalatun lattian välillä, kompromissina alakertaan tuli puunväriset ja tähän lastenhuoneeseen vaaleanharmaat laudat.



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Meistä tulee puutaloasukkaita


  

Pitkään pidin haavetta epärealistisena. Oma taloko pääkaupunkiseudulta, ei onnistu. Meistäkö omakotiasujia, kaksi tumpeloa, sanoi äitinikin. Unelma ajoi kuitenkin realismin ja kyynisyyden edelle.

Pari viikkoa sitten saimme avaimet vanhaan puutaloon. Juuri sodan jälkeen rakennettu tyyppitalo on nähnyt elämää kahdeksalla vuosikymmenellä, nyt on meidän vuoromme täyttää se hulinalla ja huolenpidolla.

Oli vaikeaa löytää talo, jossa olisi säilytetty paljon alkuperäistä, mutta huolehdittu silti talon remonteista. Tämänkin talon suhteen piti tehdä kompromisseja, mutta tämä oli lähimpänä etsimäämme. 

Putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, saunaosasto ja keittiö on jo uusittu, mutta silti vanha huonejärjestys, portaat, lattioita, paneeleita, ovia ja ikkunoita on säästetty. Joudumme toistaiseksi elämään esimerkiksi väärällä maalilla maalatun julkisivun ja Ikean keittiön kanssa, mutta pikku hiljaa yritämme saada talon arvoiseensa, järkevässä määrin alkuperäiseen tyyliinsä. Kokonaan se ei tule onnistumaan erityisesti sen takia, että talo on saanut kylkeensä 70-luvulla laajennusosan, jossa naapurimme asuu.


Taloon käydään vilpolan kautta. Verannasta tuli vilpola, kun huomasimme termin vanhoista piirustuksista. Se on säilynyt autenttisessa asussaan ja on sananmukaisesti jo nyt aika viileä.


Portaikossakin on säilytetty paneelipinnat, mutta ne on television tulipalon aiheuttamien savuvahinkojen takia maalattu valkoiseksi. Tekee varmasti portaikosta valoisamman, mutta maali on pika-analyysini mukaan hengittämätöntä lateksia. Rintamamiestaloraamattunsa lukenut tietää, että tuossa tuli kirosana, mutta näiden tosiasioiden kanssa on vain elettävä.



Alakerran edelliset asukkaat ehtivät remontoida, ja se kelpaa meille ainakin toistaiseksi melkein sellaisenaan. Vanha sohva saapui kierrätyskeskuksesta heti ensimmäisenä iltana ja istahti olohuoneeseen kuin olisi aina kuulunut sinne.

Yläkerta oli kauniisti sanottuna käymistilassa, ja nyt me olemme käyneet uudella innolla sen kimppuun. Vaikka ylläolevista kuvista saa talosta idyllisen vaikutelman, todellisuus remontin keskellä on tietysti toista. Pahimmillaan se näytti tältä, onneksi tästä on päästy jo muutama askel eteenpäin.