Meistä tulee puutaloasukkaita

  

Pitkään pidin haavetta epärealistisena. Oma taloko pääkaupunkiseudulta, ei onnistu. Meistäkö omakotiasujia, kaksi tumpeloa, sanoi äitinikin. Unelma ajoi kuitenkin realismin ja kyynisyyden edelle.

Pari viikkoa sitten saimme avaimet vanhaan puutaloon. Juuri sodan jälkeen rakennettu tyyppitalo on nähnyt elämää kahdeksalla vuosikymmenellä, nyt on meidän vuoromme täyttää se hulinalla ja huolenpidolla.

Oli vaikeaa löytää talo, jossa olisi säilytetty paljon alkuperäistä, mutta huolehdittu silti talon remonteista. Tämänkin talon suhteen piti tehdä kompromisseja, mutta tämä oli lähimpänä etsimäämme. 

Putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, saunaosasto ja keittiö on jo uusittu, mutta silti vanha huonejärjestys, portaat, lattioita, paneeleita, ovia ja ikkunoita on säästetty. Joudumme toistaiseksi elämään esimerkiksi väärällä maalilla maalatun julkisivun ja Ikean keittiön kanssa, mutta pikku hiljaa yritämme saada talon arvoiseensa, järkevässä määrin alkuperäiseen tyyliinsä. Kokonaan se ei tule onnistumaan erityisesti sen takia, että talo on saanut kylkeensä 70-luvulla laajennusosan, jossa naapurimme asuu.

Taloon käydään vilpolan kautta. Verannasta tuli vilpola, kun huomasimme termin vanhoista piirustuksista. Se on säilynyt autenttisessa asussaan ja on sananmukaisesti jo nyt aika viileä.

Portaikossakin on säilytetty paneelipinnat, mutta ne on television tulipalon aiheuttamien savuvahinkojen takia maalattu valkoiseksi. Tekee varmasti portaikosta valoisamman, mutta maali on pika-analyysini mukaan hengittämätöntä lateksia. Rintamamiestaloraamattunsa lukenut tietää, että tuossa tuli kirosana, mutta näiden tosiasioiden kanssa on vain elettävä.

Alakerran edelliset asukkaat ehtivät remontoida, ja se kelpaa meille ainakin toistaiseksi melkein sellaisenaan. Vanha sohva saapui kierrätyskeskuksesta heti ensimmäisenä iltana ja istahti olohuoneeseen kuin olisi aina kuulunut sinne.

Yläkerta oli kauniisti sanottuna käymistilassa, ja nyt me olemme käyneet uudella innolla sen kimppuun. Vaikka ylläolevista kuvista saa talosta idyllisen vaikutelman, todellisuus remontin keskellä on tietysti toista. Pahimmillaan se näytti tältä, onneksi tästä on päästy jo muutama askel eteenpäin.