Makuuhuoneen muodonmuutos

Ennen-jälkeen-kuvat ovat minusta suunnattoman kiehtovia, olivat ne sitten ihmisten tyylejä, huoneiden sisustuksia tai kaupunkimiljöiden muutoksia. Tässä esittelyyn pääsee yläkerran makuuhuoneen matka meidän näköiseksi.

Talossa on ollut ennen kaksi asuntoa, joten toinen yläkerran kaksion huoneista on toiminut keittiönä. Vanhat keittiönkaapit olivat vielä jäljellä, uunit sun muut hävitetty. Kaapit saavat uuden elämän kellarin kodinhoitotilassa, jahka se valmistuu. Vielä pitäisi keksiä, miten alakaapit mahtuisivat ovista sisään...

Käynti toiseen huoneeseen oli jossain vaiheessa tukittu kaapeilla.

Tiskipöytä oli aiemmin ollut tässä, ja alta löytyi kaikenlaista lattiamateriaalia ja jonkin verran tummunutta lautaa ja seinälevyä.

 Puukuitulevyn ja linoleumin poistamisen jälkeen näytti onneksi siltä, että tilanne on hallinnassa. Alin seinälauta ja pehmenneet osat lattialautaa vaihdettiin, purut alla olivat puhtaat ja kuivat.

Noiden lautojen kanssa ei tarvinnut olla niin tarkka, kun tässä vaiheessa tiedettiin, ettei alkuperäistä lautalattiaa saada kaivettua esiin. Linoleumi oli tuosta vanhojen kaappien kohdalta irti, mutta sisemmältä lattiaa liimattu kiinni niin tiukkaan jollakin mustalla tökötillä, jonka ainesosat jäivät meille arvoitukseksi, ettei sitä saatu irti.

Yläkerran remontti kesti kaksi kuukautta, ja hullunmyllyltähän siellä suurimman osan aikaa näytti. Lattiaan asennettiin korkkilattia, seinille laitettiin ensin makulatuuripaperit ja niiden päälle tummansinistä Kiurujen yötä ja kaveriksi vaaleansinisen häivähtävää, graafisempaa Bownet-tapettia. Täällä on hyvä nukkua!

Kanervikossa eteisessä

Eteinen sai tammikuussa uuden sävyn. Entiset vaaleankellertävät seinät alkoivat olla aika törkyisen näköiset, ja koko tila oli jotenkin mitäänsanomaton. Halusimme kerrankin tehdä jonkin itsellemme epätyypillisen värivalinnan, joten eteinen on nyt kanervanpunainen.

Vanhan ajan henkeen eteistä koristaa nyt palisanteriviiluinen puhelinpöytä – ja tietysti vanha kunnon lankapuhelin.

Eteisessä on talotekniikkaa, jota ei saa piiloon, joten ilmalämpöpumpun, sähkökeskuksen ja sähköjohtojen kanssa on vain elettävä. Pintaan vedetyt sähköjohdot kuuluvatkin mielestäni vanhaan taloon, mutta vähän päänvaivaa ne aiheuttivat maalatessa. Päädyin rajaamaan paksuimmat johtokimput maalarinteipillä, jolloin maaliraja tuli suosiolla niiden alapuolelle. Ovi otettiin ainakin toistaiseksi pois, sillä sitä ei ole tarvetta sulkea.

Hankintalistalla vielä nätimmät korit naulakon päälle ja paremmin tilaan sopiva matto, sitten se on siinä.

Yöllistä merensinistä

Lisäys jälkikäteen: tässä sävy vähän lähempänä oikeaa. Sisältä siivouskaappi muuttui kanervanpunaiseksi.

On se hyvä, että kun maalausinnostus iltasella iskee, apu on lähellä!

Lasten mentyä nukkumaan sutaisin merensinistä kellarin portaikon siivouskaappiin, joka ei arvaukseni mukaan ollut nähnyt maalia vuosikymmeniin. Kuva ei tee oikeutta värille, se on luonnossa turkoosimpi.

Eivätkä muuten ihan heti lopu kohteet kesken...

Ennen

Jälkeen

Lastenhuoneen muodonmuutos

Yläkerran remontin lopputulokset on vielä esittelemättä. Koko yläkerta oli enemmän tai vähemmän remontoitavassa kunnossa, ja ennen muuttoa saatiin valmiiksi lastenhuone, makuuhuone ja vaatehuone sekä aulan lattia. Aulan seinät ja vessa jäivät odottamaan seuraavaa rutistusta. (Ja ikkunanpuitteet ja väliovet ja ja...)

Eivät huoneet täysin asumiskelvottomassa kunnossa olleet, mutta helpointa ne oli remontoida ennen muuttoa. Selvisimme kuitenkin ilman eristeiden vaihtoa tai lisäystä, joten työn alle pääsivät seinien pinnat ja lattiat. Alkuperäinen sisarpaneelikatto on maalattu jossain vaiheessa valkoiseksi ja on sen verran siisti, että sen kanssa eletään ihan hyvin.

Tässä oli tulevan lastenhuoneen lähtötilanne: 6-7 kerrosta tapettia, joiden päälle oli vetäisty maali, ei siis kivan näköinen. Patterin vaihdon jälkeen vanhaa seinäpintaa oli nähtävillä. Lattialla oli koko yläkerrassa laminaatti, jonka poistimme heti ensimmäiseksi.

Lasteenhuoneessa laminaatin alta löytyi onneksi lautalattia, aika rouhea sellainen, mutta paremmin kävi kuitenkin kuin viereisen huoneen kanssa.

Kaikki tapetit poistettiin ja puukuitulevyjen päälle liisteröitiin uudet alustapetit eli makulatuuripaperit. Tuolta muurin viereiseltä seinältä löytyi kaikenlaista viritystä:

Jos lautaseinä olisi ollut vähän tasaisempi, sen jättämistä hauskaksi kuriositeetiksi olisi voinut harkita, mutta nyt se näytti jo vähän liian epämääräiseltä. Palasteltu seinä saatiin ihan nätisti kipsilevyllä peittoon, tässä sen käyttämiseen myönnyimme.

Ja kuvasta näkyykin jo lattiaa hiomisen jälkeen, ei uskoisi samaksi!

Pähkäiltiin lattian lakkaamisen ja maalaamisen välillä, ja päädyttiin maalaamaan vaaleanharmaaksi. Olisi tehnyt mieli koettaa lakkaöljymaalia, mutta sen saaminen osoittautui niin hankalaksi, että valittiin Uulan puulattiamaali. Pinta on kolmen kerroksenkin jälkeen aika himmeä ja ohuen näköinen, mutta sillä mennään.

Tapetiksi tytär valitsi ennakkovaihtoehtojen joukosta Pihlgren & Ritolan Punaviinin. Rohkea, mutta meidän mielestä juuri passeli valinta. Väriä olla pitää! Kaveriksi isolle seinälle vaaleanharmaata Bownetia samaisesta tapettitehtaasta.

Ilman tavaroita hyvin harmonista, lastenhuonekalustuksen kanssa sitten huvikumpumaisempaa väri-ilottelua ja kuosien sekamelskaa (eivät edes petivaatteet mätsää!). Näin talvivalolla huone on harmaina päivinä aika pimeä, mutta sitä tunnelmallisempi tietysti.

Ja asukkaat ovat tyytyväisiä. Paitsi isompi haluaisi tietysti jo oman huoneen...

Vilautusta valmiista

Kulkeminen kahden kodin välillä loppui, kun muutimme kaksi viikkoa sitten ryskeellä sisään. Nyt ei tarvitse lähteä enää "uuelle talolle", niin kuin lapsetkin oppivat jo sanomaan, koska täällä ollaan ja pysytään!

Huonekalut löysivät paikkansa saman tien, tavaratkin vähitellen, hyllyistä on saatu seinään pari ja tauluja ei ollenkaan - kuten asiaan kuuluu. Asutetuista huoneista ei ole vielä kunnon kuvia napattuna, joten yllä vilaus yläkerran sinisestä ja punaisesta huoneesta. Ennen-jälkeen-kuvia luvassa myöhemmin!

Kerrosten alta paljastuu

Vanhaa taloa raaputellessa on kiinnostavaa nähdä, mitä kerrosten alta paljastuukaan. Yläkerrassa oli tapettia kuusi, seitsemän kerrosta. Muutoin ne olisi voinut jättää uusien tapettien alle, mutta jossain vaiheessa niille oli vedelty maali päälle. Se toisaalta myös helpotti poistotyötä, kun seinää sai puhtaaksi pääasiassa isoina liuskoina.

Kovin hyvin ei päässyt siis näkemään aiempia seiniä koristaneita tapetteja, mutta tässä pikku suikaleita. Mitään niin omaa makua miellyttävää ei löytynyt, että olisi tehnyt mieli metsästää samankaltaista tapettia uustuotannosta. Sitä paitsi tapeteista oli vahvat visiot jo valmiiksi.

Tapettien alta löytyi niin hyväkuntoiset puukuitulevyt, että ne päätettiin säilyttää. Vain se edellisen postauksen kammotus, tummunut levy, vaihdettiin.

Toisesta huoneesta saimme vanhan lautalattian näkyviin, ja sieltä tuli näkyviin myös hauskoja lehtileikkeitä vuosikymmenten takaa. Katsokaapa, mikä ero on alkuperäisellä, sinänsä hienolla mutta kuluneella lautalattialla ennen ja jälkeen hiomisen! Ei meinaisi samaksi tunnistaa. Punnitsimme puunvärisen ja maalatun lattian välillä, kompromissina alakertaan tuli puunväriset ja tähän lastenhuoneeseen vaaleanharmaat laudat.

Meistä tulee puutaloasukkaita

  

Pitkään pidin haavetta epärealistisena. Oma taloko pääkaupunkiseudulta, ei onnistu. Meistäkö omakotiasujia, kaksi tumpeloa, sanoi äitinikin. Unelma ajoi kuitenkin realismin ja kyynisyyden edelle.

Pari viikkoa sitten saimme avaimet vanhaan puutaloon. Juuri sodan jälkeen rakennettu tyyppitalo on nähnyt elämää kahdeksalla vuosikymmenellä, nyt on meidän vuoromme täyttää se hulinalla ja huolenpidolla.

Oli vaikeaa löytää talo, jossa olisi säilytetty paljon alkuperäistä, mutta huolehdittu silti talon remonteista. Tämänkin talon suhteen piti tehdä kompromisseja, mutta tämä oli lähimpänä etsimäämme. 

Putket, sähköt, lämmitysjärjestelmä, saunaosasto ja keittiö on jo uusittu, mutta silti vanha huonejärjestys, portaat, lattioita, paneeleita, ovia ja ikkunoita on säästetty. Joudumme toistaiseksi elämään esimerkiksi väärällä maalilla maalatun julkisivun ja Ikean keittiön kanssa, mutta pikku hiljaa yritämme saada talon arvoiseensa, järkevässä määrin alkuperäiseen tyyliinsä. Kokonaan se ei tule onnistumaan erityisesti sen takia, että talo on saanut kylkeensä 70-luvulla laajennusosan, jossa naapurimme asuu.

Taloon käydään vilpolan kautta. Verannasta tuli vilpola, kun huomasimme termin vanhoista piirustuksista. Se on säilynyt autenttisessa asussaan ja on sananmukaisesti jo nyt aika viileä.

Portaikossakin on säilytetty paneelipinnat, mutta ne on television tulipalon aiheuttamien savuvahinkojen takia maalattu valkoiseksi. Tekee varmasti portaikosta valoisamman, mutta maali on pika-analyysini mukaan hengittämätöntä lateksia. Rintamamiestaloraamattunsa lukenut tietää, että tuossa tuli kirosana, mutta näiden tosiasioiden kanssa on vain elettävä.

Alakerran edelliset asukkaat ehtivät remontoida, ja se kelpaa meille ainakin toistaiseksi melkein sellaisenaan. Vanha sohva saapui kierrätyskeskuksesta heti ensimmäisenä iltana ja istahti olohuoneeseen kuin olisi aina kuulunut sinne.

Yläkerta oli kauniisti sanottuna käymistilassa, ja nyt me olemme käyneet uudella innolla sen kimppuun. Vaikka ylläolevista kuvista saa talosta idyllisen vaikutelman, todellisuus remontin keskellä on tietysti toista. Pahimmillaan se näytti tältä, onneksi tästä on päästy jo muutama askel eteenpäin.